Joulurauhaa!

t J & J & N & K & S

Ps. Kiitos Täti_S:n Rakennusliikkeelle jokavuotisesta talonrakennusurakasta tonttujemme kanssa.

Sillanpään maisemissa

Olemme olleet laiskoja kätköilijöitä viime aikoina. Viikonloppuna kuitenkin ryhdistäydyimme ja haimme pienen neljän purkin sarjan Hämeenkyröstä. Sarja esittelee F. E. Sillanpään elämään (ja vähän kuolemaankin) liittyviä paikkoja. Hieno sarja, mainio toteutus.

Olemme ajaneet Töllinmäelle osoittavan tieviitan ohitse ainakin biljardi kertaa, mutta koskaan ei ole ollut aikaa pysähtyä.

Keli oli vain harvinaisen ankea. Kynnetyt, mutaiset pellot ja harmaa sumupäivä toivat mieleen ennemmin Hurskaan kurjuuden kuin Elämän ja auringon tai Ihmiset suviyössä.

Koska maisema on niin harmaa, tässä kevätmuisto piristämään marraskuun loppua. Kohta päivä alkaa pidetä, sanoo ikuinen optimisti.

Kätketyt

Kesä sujahti ohitse. Käkimme kiitettävästi ja oli mukavaa. Erityisen hienoa on ollut, kun kotipaikkakunnallemme on tullut hyviä uusia kätköjä.

Uutisiin kuuluu myös verkkokaupan perustamisen osoitteeseen www.kivenalla.fi Myymme kiven alta geokätkentään liittyviä tuotteita, ja tänään uutisoimme myös ensimmäisen kirjan ilmestymisen. Johanna Sinisalon Kätketyt-kirjaa saa myös Helsingin Kirjamessuilta tulevan viikonlopun ajan.

Lunta odotellaan!

Tärkeintä maailmassa

K:
Äiskä, kenestä te tykkäätte eniten: N:sta, S:sta vai minusta?

Ä:
Me tykätään teistä kaikista ihan valtavasti ja yhtä paljon. Te ootte tärkeintä, mitä meillä on.

K:
Tärkeämpääkö ku vesi?

Ä:
Juu.

K:
Tärkeämpää ku maito?

Ä:
Juu.

K:
Tärkeämpääkö ku geokätkentä?

Ä:
Juu.

K:
Vitsi, tärkeämpää ku geokätkentä!

Irlanti - Bottom 5

Koska kerron tavallisesti aina meidän mielestämme hyvistä kätköistä tai kätköilykokemuksista, tässä ne purkit Irlannista, jotka eivät tehneet meihin vaikutusta. Aina se ei ole edes kätkön vika...

7.7. Old N11

Pöljä purkki vanhalla tiellä, joka kulkee uuden nelikaistaisen moottoritien vieressä. Saastainen paikka, johon paikalliset dumppaavat roskansa. Erittäin kohottavaa kaivella purkkia rojun keskeltä.

Hyvä esimerkki siitä, että aika muuttaa piilotuspaikkoja.

7.7. Barron in the sky

Siinä missä Suomen käkkimaailman kirous ovat vanhat kivimuurit, irlantilaiset piilottavat otoksemme mukaan kätköjä mieluusti hautausmaalle. Meistä tuntuu todella oudolta etsiä purkkeja ihmisten hautakivien takaa. Mutta se kai kuvaa vain meidän rajoittuneisuuttamme ja irlantilaisten luonnollista suhtaumista kuolemaan. Tai sitten ei.

Tältä paikalta oli kuitenkin lohdutuspalkintona komea näköala.

7.7. Ballykissangel Cache

Tämä purkki sijaitsi raunioituneen kappelin kirkkomaalla, joka oli ympäröity korkealla lukitulla aidalla. Reippaat irkut kiipeilevät logiensa mukaan portin ylitse. Ei me vaan kehattu. Turistina olisi erityisen kiusallista jäädä kiinni portin päältä.

8.7. Dunbrody

Esimerkki siitä, että kätkön mähnäisyys meidän mielessämme ei aina ole kätkön vika.

Teimme melkoisen mutkan matkassa tämän kätkön takia. Se oli ensimmäinen koskaan "hakemamme" virtuaalikätkö. Virtuaalikätköt ovat kätköjä, joissa ei ole purkkia, vaan kätkö logataan valokuvalla. Usein niihin liittyy vielä jokin kysymys, johon ei voi saada vastausta kuin kyseiseltä paikalta.

Menimme siis suurin odotuksin tutustumaan nälkävuosina irlantilaisia USA:aan kuskanneeseen laivaan. Se pirun paatti ei ollut kotona. Hienossa Dunbrody-tietokeskuksessa ei ollut kuin lappu:

"Dumbrody gone sailing. Back on the 10th July."

Pah.

10.7. 2duck glen Co Waterford

Jostain syystä aina, kun kätkölle menee, siellä odottaa näkevänsä jotain. Joskus se on komea maisema, joskus jotain todella kiehtovaa. No täällä oli aukko istutetussa metsässä rumassa tienristeyksessä. Eikä sitten mitään muuta.

--

Vaikka kätkö ei tekisikään vaikutusta, yritämme yleensä keksiä jotain ystävällistä sanottavaa. Joku on kuitenkin nähnyt purkin viemisen vaivan. Jos ei muuta, aina voi kehua kätköilysäätä.

Meiltä on aika voimakas kannanotto, jos toteamme, että tuskin palaamme.

Irlanti - Top 5

Vietimme viikon lomamatkalla Irlannissa. Haimme sieltä yhteensä 21 kätköä. D(id)N(ot)F(ind):eja loggasimme kolme.

Irlannissa oli mukava kätköillä. Olimme ottaneet mukaamme vain helppoja kätköjä, mutta maastoluokitukset kyllä silti poikkesivat vähän suomalaisista. Useammin kuin kerran me olisimme laittaneet maastoluokitukseksi ***, kun kuvauksessa oli vain puolitoista tähteä.

Purkit olivat yleisesti ottaen laadukkaita ja kuivia. Niitä ei myöskään ollut tungettu muovipusseihin. Pussittomuus oli siellä oikein "sääntö" (kohta 9).

Seuraavassa lempikätkömme aikajärjestyksessä.

7.7. Sweet Vale of Avoca

Tämä oli jännittävä hieno kätkö siksi, että maisema oli upea ja matka kätkölle oli jännittävä. Ajoimme vasta toista päivää autolla, ja reitti kätkölle vei mutkittelevaa hiekkatietä pitkin. Jätimme TB Icemanin ihailemaan maisemia.


8.7. Saving Ryan´s Privates

Kätkö sijaitsi upealla hiekkarannalla.

Keli oli kylmä, mutta lapset löysivät sieltä paljon aarteita kotiin tuotavaksi.


Jätimme rantadyyneillä sijainneeseen kätköön myös yhden geokolikon.

Rannalla oli kuvattu erään elokuvan kuuluisin maihinnousukohtaus. Lisää mielenkiintoisia tarinoita kuvauspaikkojen etsinnästä löytyy kätkökuvauksesta.

8.7. Carnsore Cache

Tämä kätkö sijaitsi Irlannin kaakkoisimmassa kohdassa. Paikalla tuuli ja satoi, mutta maisema oli uskomattoman kaunis.

Näimme monta hyljettä.


Ja taas lapset löysivät lisää kotiin kannettavaa (tosin on tunnustettava, että minussa on myös pehmeä kohta, mitä tulee meren sileiksi hiomiin kiviin...)!


9.7. By Hook or by Crook

Paikalla sijaitsee Euroopan (ja mahdollisesti koko maailman) vanhin, edelleen toiminnassa oleva majakka. Maisemat olivat jälleen upeat. Erityisen kiinnostavaa paikalla oli vuoroveden vaikutus maisemaan.


12.7. Blarney Cache

Blarneyssä sijaitsi aito turistinähtävyys: linna.


Kuvattavaa riitti.

Linnassa oli myös suuri, kaunis puisto, jossa oli mm. noidan keittiö, kuppikivi (käytetty uhrikivenä) ja kiviympyrä.

--

Matkalla kävimme lisäksi mm. huvipuistossa

ja villieläinpuistossa.


Yövyimme kaksi ensimmäistä yötä Rathdrumissa rotankoloa muistuttavassa hostelissa. Kolmannen yön vietimme aidossa B&B:ssä Wellington Bridgessä, jossa nautimme mm. irlantilaisen aamiaisen. Neljäksi viimeiseksi yöksi olimme varanneet Dungarvanin pohjoispuolelta söpön Draw Well Cottagen.


Jälleen kerran maisema oli loistava.

--

Lopuksi:

Huomaatteko, että puhun aika vähän itse purkeista ja enemmän paikoista, joissa purkit sijaitsivat. Nämä kuvat kertovat loistavasti siitä, mitä kätköily on parhaimmillaan. Se on hyvä syy mennä johonkin paikkaa, johon ei ehkä muuten hoksaisi, viitsisi tai ehtisi mennä.

Statistiikkaa & muutama käkki

Kuudessadas löydetty kätkömme lähestyy. Siitä intouduin keräämään kasaan tähänastiset merkkipylväät.

Ensimmäinen kätkömme 6.6.2004
Sorsapuisto by Harjus

100. kätkömme 21.8.2004
If Mountains Could Sing ~ jos vuoret laulaisivat by canadazuuk and Divine

200. kätkömme 7.11.2004
Snowman by Scrod

300. kätkömme 24.4.2005
Suomenlinna public library by solarflare

400. kätkömme 10.7.2005
Kalajärvi by Maxxy

500. kätkömme 30.5.2005
Blue Skies and Clear Waters by Mover

Omia piilotettuja kätköjä 1.7.2006 19 kappaletta.

Piilotimme eilen loman alkamisen kunniaksi pitkästä aikaa uuden mysteerin.

Hait purevat, nettipokeristi Neponen! on sukua kätköllemme Projektipäällikön painajaisuni. Ne ovat helppoja mysteerikätköjä, joissa oikeat koordinaatit selvitetään lukemalla tarina ja valitsemalla loogisen juonenkulun kannalta oikeat tarinavaihtoehdot.

Projektipäällikössä arvoituksen ratkaisija joutuu valitsemaan esim. seuraavista vaihtoehdoista:

Vietyään lapset hoitoon ja kouluun, projektipäällikkö istuu ohitustien ruuhkassa. Liikenne matelee, mutta mies ei ole toimeton.

7 = Hän keskittyy tulevaan päivään tekemällä joogaopettajan opastamia mielentyhjennysharjoituksia, selaa kalenteriaan ja suunnittelee päivän ohjelmaa. Radion aamuohjelmassa on hyviä vitsejä.
8 = Hän naputtelee ajaessaan tekstiviestejä alaisilleen, joiden tietää nukkuvan ilman herätystä pommiin, purkaa puhelinvastaajan kolmeatoista viestiä ja soittaa välillä ensiapupuheluita estääkseen katastrofien tapahtumista ennen kuin hän ehtii työpaikalle. Mies yrittää kuulostaa puhelimessa huolettomalta, jotta kukaan ei huomaisi hänen olevan vasta matkalla töihin. Juuri kun hän soittaa omalle esimiehelleen, hän tökkää vahingossa autoradion päälle ja sieltä kajahtaa: ”Taivas lyö tulta, yläpuolellamme..” Pomo kysyy heti, etkö olekaan vielä paikalla.

Neposen tarinan lukija taas saa tutustua peliriippuvaisen arkeen:

Neponen aloittaa varovaisesti kolmella pöydällä Texas Hold´emia. Yhtäkkiä hänen hengityksensä salpaantuu. Ensimmäisessä jaossa käteen tulleet risti- ja herttaässä ovat saaneet pöytään seurakseen pata- ja ruutuässän sekä ruutuakan ja -kympin. Neposella on ässäneloset. Hän nousee ylös ja tanssii kierroksen letkajenkkaa.

7 = Neposen vastustaja yrittää bluffata ja panee kaiken peliin kymppiparilla. Pöydän chip leader menettää kaikki rahansa ja Neponen ottaa hänen paikkansa.
5 = Neposen vastustajalla on ruutujätkä ja -kunkku.

Näitä kätköjä on ollut erityisen mukava tehdä. Tiedä sitten, kuinka hauska niitä on ratkaista.

--

Ja vielä yksi kuva Nokian linnoituksesta, joka ei siis ole linnoitus, vaan...

Käkkijät kraaterissa

Kävimme juhannusreissulla mielenkiintoisessa paikassa: Söderfjärdenin meteoriittikraaterissa Vaasan eteläpuolella. Kätkö oli valitettavasti huonossa kunnossa, mutta itse kraateri ehdottomasti näkemisen arvoinen. Tai no - se oli pyöreä peltoaukeama jota kiersivät kraaterin reunat.



Isäni muisti sen ajan, kun kraateria ei ollut vielä varmistettu meteoriitin synnyttämäksi. Tulivuoriteoria oli silloin ollut suosituin. Isäni vanhana tähtitieteen harrastajana oli ollut aivan varma, että kyseessä on taivaankappaleen aikaansaannos.

Hienoja ilmakuvia sekä tietoa kraaterin synnystä ja tutkimuksesta on täällä. Seitsemän syytä nähdä Söderfjärden löytyvät taas täältä.

Näimme myös muita hauskoja paikkoja: mestoosplassin, 1600-luvun laivanrakennuspaikan ja Pietarsaaren kaunista keskustaa . Kaikkein hauskin oli kuitenkin paikka, jossa kasvoi kolme valtavaa tattia.

Juhannusta!

Hyvää juhannusta itse kullekin säädylle! Riemuisia käkkireissuja!

Uusi kaupunki

Kävimme viikko sitten käkkireissulla meille uudessa kaupungissa. Kätköjä löytyi yhdeksän, yksi hutikin tuli.

Kyllä oli hieno merikaupunki! Vaihtaisin järven mereen minä päivänä tahansa. Vierasvenesatamakin oli upea. Näimme matkalla myös ufon.

S halusi onkia joka paikassa kaislalla.


Maaseutua ei kuulemma voi tuoda. Voisikohan meren?

Roskat pussiin

4/5 perheestä osallistui lauantaina toista kertaa CITO:on eli kätköilijöiden roskatalkoisiin. Roskia kerättiin Suomensaaresta Tampereelta. Paikalta on muuten hieno näköala ja lähistöllä mukava uimaranta. Sinne kesällä! Lähellä on myös kätkö. Lähipäivinä verkkoon ilmestynee myös tapahtuman muistokätkö.

Lauantai oli kansainvälinen CITO-päivä ja roskatalkoita järjestettiin pikaisten laskujeni mukaan 141 paikassa ainakin 13 maassa. Suomessakin tapahtumia oli kaksi. Sunnuntaina tapahtumia järjestettiin vielä 12.

Todistuskappale tiimimme panoksesta on täällä. Minä en valitettavasti päässyt osallistumaan.

Birgitan polulla

Kävimme viikonloppuna noutamassa muutaman purkin, joista kaksi oli Birgitan polun maisemissa. Toinen oli näkötorni ja toinen Hääkiven lähistöllä olevassa hautakalmistossa. Hienoja paikkoja kumpainenkin.

Lempäälässä kulkevan Birgitan polun varrella on ainakin kolmetoista kätköä (listasta puuttuu ainakin tuo Hääkiven kalmisto -kätkö). Kaikkia emme ole vielä löytäneet ja muutamat ovat vielä tyystin yrittämättä, mutta mukavahan se on, että on haasteita vielä edessä. Monista reissuista on kuitenkin mukavia muistoja.

Birgitan polun pituus on noin 45 kilometriä ja yöpymiskelpoisia laavuja yhdeksän. Koko reitin kartta on täällä. Vaellusreitti on kuulemma saanut nimensä Pyhän Birgitan (noin 1303-1373) mukaan.

Suosittelemme! Reitin lyhyet etapit ovat hyvä tutustumistapa luonnossa liikkumiseen ja vaeltamiseen. Polku on huomattu myös kansallisesti: se valittiin vuoden retkikohteeksi vuonna 2006.



Jos lapsilta kysytään, käkkimisen paras puoli on eväät! (Kuva ei tosin ole Birgitan polulta)

Lunta ja jäätä

Olemme heräilemässä käkkiunesta.

Haimme hiihtolomareissulla muutaman kätkön Pohjanmaalta, ja viikonlopun kunniaksi vielä pari talvikätköä Tampereelta.

Erityisesti Lassinlinna oli hieno paikka. Katsottavaa ja tutkittavaa riitti, ja kävelymatkakin oli meidän sakille juuri sopiva.

Talventörröttäjä

Kiroguru laittoi liikkelle ketjutehtävän. Päätin osallistua, sillä näkymä lähes liittyy myös geokätkentään.

Kuvan keskellä näkyy käytöstä poistettu sähkötolppa. Olemme ilmoittaneet sähkölaitokselle, että sen saisi kaataa, mutta sen omistaakin kuulemma kaupunki. Sähkölaitos omisti vain sähkön. Kaupungilla kukaan ei ole ollut kiinnostunut tolpastamme. Se seissee siinä vielä kolmenkymmenen vuoden päästä.

Jotta hyvä tolppa ei törröttäisi siinä aivan turhan päiten, olen ikkunasta tuijottelun hetkinä miettinyt, miten sitä voisi hyödyntää geokätkennässä. Ei siitä koskaan mitään tule, sillä vaikka minä olen omin silmin nähnyt, kuinka tolpasta katkaistaan sähköt, muiden saattaisi olla vaikea luottaa siihen. Muutenkin olisi erikoinen viesti esimerkiksi lapsille alkaa ronkkia sähkötolppaa. Naapurit voisivat ihmetellä, kun ihmettelevät jo muutenkin. Muutenkin ajatus on typerä. Muutenkin se nyt vain seisoo siinä.

Se joka keksii tolpalle parhaan käyttötarkoituksen, saa palkinnon.



Tolpan vieressä etelää hamuilee naapurin lautasantenni. Kaikkein talvisimpinia päivinä naapuri luo lumet ensin antennille vievältä polulta ja vasta sitten pihaltaan. Jostain syystä hän joutuu säätäämään vehjettä usein. Minä pidän lautasesta siksi, että se kertoo minulle suunnilleen, missä on etelä. Käkkijän on aina hyvä tietää, missä mennään.

Käkkijänpotkintakengät Halpiksessa vain 9,95

Tiimi kävi käkkimässä, mutta mamma jäi kotiin makaamaan. Selitys on kyllä pätevä: onnistuin taas lauantaina turskauttamaan välilevyni turvallisesta nikamaraostaan enkä voi taaskaan istua autossa. Hallitsemattomalle liikehdinnällenikin on hyvä selitys: S jätti sormensa oven väliin ja huusi kuin syötävä. Syliinhän sellainen otus on nostettava. Unohtui sitten siinä myötähädässä oikaista selkä, koukistaa jaloilla ja jännittää vatsarit. Salama iski, S jäi lattialle ja äiti putosi polvilleen. Että tällaista. Sormi ei onneksi ollut poikki.

Mutta muulla perheellä oli onnistunut reissu. He olivat päässeet jopa pyllymäkeen, jonka oli muovannut itse jääkausi (Aids-eids, kuten K elokuvan valistamana sanoo).

Silti elämyksellisintä oli ollut se, että he olivat nähneet matkalla 144 Suomen lippua. Kuka panee paremmaksi?

Nöystetään!

Ensi viikonloppuna meillä käkitään edes kerran, se on täten juhlallisesti päätetty. Kun teen asiasta julkisen, sen on tapahduttava. Jos emme loggaa edes yhtään Did Not Find:ia itsenäisyyspäivälomien jälkeen, meitä saa tulla potkimaan. Meillä on ollut yli kuukauden tauko, ja se on lähes anteeksiantamatonta.

Ensi viikonlopun teema on siis "Nöystetään!", joka on S:n aamutervehdys joka jumalan aamu, kun hän on saanut silmiään edes vähän raotetuksi. Se tarkoittaa tietysti "Noustaan!"

Uutuuksia

Ilokseni huomasin, että kätköilystä on alkanut ilmestyä kaksi uutta
blogia.

Kannattaa seurata blogilistan geokätkentä-luokkaa.

On hanget korkeat, nietokset

Tänään maa oli valkoinen. Lasten innolla ei ollut rajoja.

Minä en ollut yhtä riemukas, sillä vaikka pidänkin talvesta, lumentulo hidastaa huomattavasti käkkiharrastustamme.

Talvikäkkiminen on oma taiteenlajinsa. Ammattilaiset käyttävät lumikenkiä käkkipaikalle tarpomiseen, lumilapioita kaivautumiseen ja vähintäänkin ruuvimeisseliä jään rikkomiseen purkin ympäriltä. Mekin panostimme viime talvena kunnon talvivaelluskenkiin, mutta kaikilla kätköillä ne eivät riitä.

Viime talvena haimme lumen aikaan viitisenkymmentä kätköä. Tämä oli meidän ensimmäinen kokemuksemme talvikäkkimisestä.

Haimme myös muutaman kätkön, joita emme olisi voinut hakea kesällä, kuten Siilinkarin kätkön ja saarikätkön matkalla Turkuun. Lake Vihnusjärvellekään emme luultavimmin olisi päässeet ilman talvea.

Jos olisimme kaksi aikuista, lumikäkkiminen olisi ykkösjuttu, mutta lasten kanssa joudumme valitsemaan todella tarkasti ne kätköt, joita lähdemme hakemaan. Lumessa tarpomiseen väsyy nopeasti, jos kintut ovat puoli metriä vanhempien jalkoja lyhyemmät. Ja vanhemmat ne vasta uupuvatkin, jos joutuvat kantamaan kaikkia kolmea vuorotellen.

Mutta onneksi on sukset ja pulkat. Kyllä mekin jonnekin pääsemme! Ja vaikka odotettavissa on, että käkkireissut ja -raportit vähenevät lumihangen kasvaessa, talvi on hyvää talvikelpoisten kätköjen piilotusaikaa. Tosin kätkö kannattaa julkistaa vasta piilotusta seuranneen lumisateen jälkeen, etteivät piilottajien polut paljasta heti paikkaa.



Eilen aamukävelyllä näytti vielä tältä.

Syysloma käkitty

Ihana olla kotona! Mummolareissu meni loistavasti, mutta aina on hyvä palata.

Käkkiminen teki hermopinteisenkin ajomatkasta siedettävän. Kiitän loistavan särkylääkkeen, ristiselän tukityynyn ja tasaisen suklaa-annostuksen (saiskohan sitä suoraan suoneen?) lisäksi käkkejä siitä, että pystyn edelleen istumaan.

Pysähdyimme menomatkalla kuusi kertaa (kolme käkkiä, yksi vaippasessio, yksi ruokailu ja yksi pienen miehen pikapisu haalarin vetskarin yli melkein omaan leukaan) ja paluumatkalla kahdeksan kertaa (kuusi käkkiä ja kaksi muuta pysähdystä, joiden aikana tehtiin kaikkea edellämainittua satunnaisissa kombinaatioissa).

Entisessä elämässämme puksutimme aina alaleuka kireänä matkat niin nopeasti kuin pystyimme. Nyt ei kytätty edes keskinopeutta, joka on aiemmin pilannut monet matkat, kun on pitänyt pysyä yhdeksänkympin yläpuolella lähtöpaikasta kotiparkkiin.

Loppumatkasta tiimimme nuorinta jäsentä alkoi itkettää, mutta Sinisiä, punasia ruusunkukkia tepsi taas. En tiedä mikä siinä biisissä on, mutta se hiljentää surkeimmankin matkaajan.

Kun tulkitsin autontäydeltä nuoruuteni kevytkänni-iltojen listaykköstä, takapenkillä istui bändi: yksi soitti ilmakitaraa, toinen takoi ilmarumpuja ja kolmas soitti ilmakitaraa, -bassoa, -rumpua ja -triangelia vuorotellen ja yhtäaikaa. Tunsin itseni taas idoliksi. Harvalla tähdellä on ilo tehdä töitä niin omistautuneen yhtyeen kanssa.

Asioilla on taipumus monimutkaistua

Uusinta käkkirintamalla:

Geocaching.comissa olevista kätkökuvauksista ei näe enää kätkön sijaintia ilman, että kirjautuu sisään palveluun. Rasittavaa ja raivostuttavaa!

Jos joudun linkkaamaan täältä gc.comiin, ette siis näe enää, ilman tunnuksia missä kätköt sijaitsevat. Olen pahoillani. Tuo muutos sai minut jo miettimään, kannattaako tätä blogiakaan enää kirjoittaa. Harrastus muuttuu noin taas pykälän verran enemmän sisäpiirikivaksi.

Pyrin jatkossa käyttämään muita kätkötietokantoja, jos vain kommentoimani kätköt on listattu niihin ja jos jaksan selata muut vaihtoehdot läpi. Yksi mahdollisuus on tietysti laittaa koordinaatit sepustuksiini, ja linkittää ne Karttapaikkaan. Se vain vie aikaa ja tupakkia. Ja vanhoja lööpereitä en kyllä jaksa alkaa muuttelemaan (olisikohan se openkin mielestä pätevä taksvärkkihomma koululaiselle ;)

Syynä muutokseen on kuulemma se, että koordinaattitietoja kerätään luvattomasti palvelusta. Minusta olisi paljon reilumpaa, että harrastajien keräämät pisteet olisivat kaikkien saatavilla ja käytettävissä, mutta minä en yritäkään tehdä tällä hommalla pisnestä. Tosin jossain vaiheessa voin joutua miettimään sitä, miten pitkälle olen valmis tukemaan toisten liiketoimia harrastuksellani.

Tämä oli tällainen pikapurnaus, kiire pukkaa päälle. Täytyy rientää illaksi käkkimään!

(Rosvoille tiedoksi, että meillä toimii Naapurustokello, eikä naapurin Maran silmiä ohita edes näkymätön mies. Maran lisäksi kotiamme vahtivat armottoman kokoinen, kuolainen vahtikoira, luonnevikainen papukaija, joka rakastaa puristella ihmisten silmiä ja korvia sekä kolmetoista puolustuslajeihin erikoistunutta kilpikonnaa. Lasten tehtävä on ollut virittää ansat. Ja on meillä hälytinkin, nih!)